Kieltäydy mielenosoituksesta, ole itse mielenosoitus

Tämä otsikko ei tarkoita, että kaikista mielenosoituksista täytyisi johdonmukaisesti kieltäytyä. Suomessakin järjestetään silloin tällöin hyviä ja toimivia mielenosoituksia. Monet mielenilmaukset ovat kuitenkin käytännössä turhia, ja ongelmaksi koituvat myös otteitaan kiristäneet viranomaiset, joiden tehtäväksi on annettu tapahtuman itsetarkoituksellinen vesittäminen. Eroa Sipilä -mielenosoitus Helsingissä 2.2.2017 siirrettiin Finlandia-talon edustalta kauas viereiseen puistoon, ettei kukaan valtiojohtoon kuuluva näkisi tai kuulisi mielenosoittajia ja päinvastoin. Itse kysyin eräältä poliisilta, tietääkö hän, mistä tällainen käsky on peräisin. Ei tiennyt kuulemma.

Jos aktivistiympyröissä on soluttautujia, mielenosoitukset tarjoavat myös tilaisuuden väärien meemien vahvistamiseen. TTIP-sopimuksen vastaisessa mielenilmauksessa keväällä 2015 kovaääniset pauhasivat ja huudattivat osallistujia "vapaakauppaa vastaan", vaikka sekä vasemmalla että piraateissa oli todettu, ettei TTIP:ssä ollut mistään vapaakaupasta kysymys. Emme siis olleet vastustamassa vapaakauppaa, vaan suurbisneksen tyranniaa. Mutta näkökulmamme torpedoitiin johtoautosta käsin ja meidät leimattiin suljetun kauppa-alueen kannattajiksi – tai jotain sinnepäin. Eroa Sipilä -mielenosoituksessa meitä huudatettiin: "Sipilän juippi, mediaa pakoon luikki." Näin meistä tehtiin median, oletettavasti valtamedian puolustajia. Vieläkö joku miettii, mistä lähtee harhaluulo valtamediasta "punavihreän eliitin" edustajana? Me teemme sen itse.

Tarpeettomien mielenosoitusten tie on kuljettu loppuun. Niillä meidät saadaan vain tuhlaamaan energiaamme, masentumaan vaikutuksen vähyyteen tai repimään itsemme poliisin pistimiin. Sen sijaan on paikallaan etsiä ja löytää muita keinoja, joiden avulla saamme edistetyksi meille tärkeitä asioita ja näkökulmia yhteiskunnassa.

Sen sijaan, että lähtisit jälleen kerran kasvattamaan hassua me-henkeä näennäisesti samoin ajattelevien kanssa (näennäisesti toisin ajattelevia vastaan), voit yhtä hyvin lähteä muualle ihmisten ilmoille. Ole aina itse se mielenosoitus, johon haluat osallistua. Jos esimerkiksi pidät iloisesta, riehakkaasta, karnevalistisesta mielenilmauksesta, joka luo uskoa, toivoa ja varmasti rakkauttakin, ole itse iloinen, riehakas, karnevalistinen. Usko, toivo, rakasta. Pukeudu niin kuin haluaisit banderolliesi näyttävän kauempaa. Jos olet luova ihminen, luo jotakin mielenosoituksellista – kuvataidetta, musiikkia, runoutta, mille sydämesi sitten sykkiikin. Kaikella on vaikutusta ja väliä joka tapauksessa, jos ihmiset näkevät ja kuulevat luomistuotteesi. Mikäli saat yhdenkin ihmisen ajattelemaan itsellesi tärkeitä asioita omalta kannaltasi, sillä on positiivista arvoa.

Auta ihmisiä hädässä. Ikäihmisen taluttaminen liukkaalla kulkureitillä tai raskaiden ostoskassien kantaminen hänen puolestaan on otos sellaisesta yhteiskunnasta, jonka varmasti useimmat meistä haluaisivat. Onko vihaisten iskulauseiden turhautunut huutaminen puiston kätköissä, syvällä poliisirivien takana muka samanarvoista? Kieltäytyminen avusta tarjotusta palkkiosta on avoin teko rahallisen vaihdannan yhteiskuntaa vastaan. Ohi huitelevan joukkomarssin samansuuntainen sanoma saattaa sen sijaan jäädä epäselväksi, ja lopuksi media sumentaa sitä entisestään – jos vaivautuu edes reagoimaan yhtään sen enempää kuin pieniin avuntekoihisi.

Aina on syytä muistaa tekojen yhdenmukaisuus tavoitteiden kanssa. Jos haluat rauhaa ja rakkautta, mitä ihmettä saavuttaisit tappelemalla ja vihaamalla? Jos haluat tasa-arvoa ja demokratiaa, mitä ihmettä saavuttaisit sorsimalla ja marginalisoimalla omia inhokkikansanryhmiäsi? Jos haluat välittävän ja huomaavaisen yhteiskunnan, miksi ilmentäisit piittaamattomuutta ja EVVK-asennetta? Tietenkään sinun ei tarvitse olla aina hyvä ja täydellinen, minäkin olen kaukana siitä. Olemme inhimillisiä ihmisiä. Mutta jos kulutamme energiaamme joka tapauksessa, meidän ei pidä tuhlata sitä tekemisiin, jotka pahentavat energiankulutustarvetta – eivätkä anna meille lisää energiaa, niin kuin hyvä, onnistunut mielenosoituskin voi tehdä.

Ollaan itse sitä, mitä haluamme toisten olevan. Ollaan tänään sitä, mitä tahtoisimme olla huomenna. Otetaan arkena se, minkä toivomme saavamme pyhänä. Ollaan ihan tavallisella kaupunkikävelyllä sitä, mitä haluamme olla mielenosoituskulkueessa. Ei mennä ansoihin! Kieltäydytään siitä turruttavasta elämäpuurosta, jota meille joka suunnasta tarjoillaan. Ollaan vapaita.

Kieltäydy syksystä

Jos olet kesä- tai kevätihminen, tai kesä on tuntunut liian lyhyeltä, et varmastikaan ole syksyn tulosta kovin innoissasi. Meidät on kasvatettu ajattelemaan syksystä tietyllä tavalla: syksyllä pimenee ja kylmenee, ulkoilma-aktiviteetit päättyvät tai supistuvat, arkinen aherrus työssä tai koulussa alkaa tai vakiintuu, kaikki kesävuodenajan leikki ja seikkailullisuus jää ja unohtuu. Ilmaus "paluu arkeen" tiivistää paljon syksystä ja lisäksi kavaltaa, että kesä on ollut pelkkä häiriö syksyisessä ja talvisessa perusolemisessa. Edelleen meidät on kasvatettu ajattelemaan, että uudesta olotilasta täytyy osata nauttia uudella, erilaisella tavalla. Joka tykkää siitä ja/tai pystyy siihen, onneksi olkoon. Mutta entäs me muut?

Äidilläni oli joskus hyllyssä kirja, johon oli koottu lasten keksimiä "omia sanoja" – ts. lasten omia ilmauksia tutuille asioille. Niiden joukossa oli myös lumikesä, joka tarkoitti tietysti talvea. Sain aikanani tämän pohjalta idean, ettei talvea ja syksyä tarvitse ajatella talvena ja syksynä. Niin paljon syksystä on meidän omissa päissämme, ja kun vapautamme siitä itsemme, ei kesä pääty ollenkaan tai muuttuu toisenluonteiseksi kesäksi. Tai toisensuuntaiseksi kevääksi. Tie itsemme vapauttamiseen ei valitettavasti ole ongelmaton, vaan sitä varten täytyy luopua paljosta sosiaalisuudesta ja ennen kaikkea sosiaalistumisesta. Emme voi enää keskustella syksystä samassa genressä valtaväestön kanssa menettämättä omaa vapauttamme. Se on uhraus, mutta silti se on palkitsevaa.

Elokuun vaihtuminen syyskuuksi ei siis välttämättä merkitse lopullista paluuta arkeen, vaan kesäinen meininki voi jatkua ihan samassa mielentilassa kuin ennenkin. Ulkona ehkä kylmenee, mutta lämmin pukeutuminen on keksitty – ja pimenee, mutta valaistus on keksitty. Eikä sitäkään aina tarvitse, jos omassa mielessä loistaa kirkas valo. Voimme täysin hylätä kuvitelman, että totinen aherrus työssä, koulussa ja sisäliikuntapaikoissa on perusolemista ja touko–elokuu pelkkä häiriötila. Sen sijaan uutta perusolemista on leikki ja seikkailu. Vallanpitäjille tällainen syksystä ja arkeen paluusta kieltäytyminen on tietysti uhka, joten meidät pyritään kaikin voimin pitämään sosiaalistuneina. Kieltäytyminen on tottelemattomuutta ja tottelemattomuus on kapinaa. Mutta sitäkään ei täydy kokea syyksi kieltäytyä kieltäytymisestä, vaan lisäsyyksi kieltäytyä.

Kieltäydy valheellisesta, valmiiksi pureskellusta maailmankuvasta

Uskon, että valtaosalla nykyihmisistä ei ole selkeää näkemystä tai mielipidettä, mitkä maat ja alueet kartalla ovat "hyviksiä" ja mitkä "pahiksia". Ihmiset ovat ihmisiä kaikissa maissa, ihmisiä ei pidä luokitella hallitusten mukaan ja koska hallitukset saattavat vaihtua tai niiden politiikka muuttua, ei mitään yksiselitteistä jakoa voi tehdä. Uskon kuitenkin myös, että osalla nykyihmisistä sellainen hyvis-pahis-jako löytyy. Yhtä selvää on, että enemmistö tästä vähemmistöstä esimerkiksi meillä Suomessa on muodostanut päässään olevan jaon suoraan sen mukaan, mitä valtavirtamielipide meille tarjoaa valmiiksi pureskeltuna.

Maailmankuvan pyramidihuijaus on muotoutunut jo sen verran pitkälle, että nykyään törmää jo siellä täällä näkökulmiin, jotka ovat näennäisesti päteviä mutta ainoastaan jos uskoo jostakin asiasta valtavirtamielipiteen. Jonkin kansanryhmän toiminnalle näyttäytyy syy, joka on mielestämme ymmärrettävä siinä valossa, että hallitus A tai uskonryhmä B toimii näin. Mutta jos tämä perusta onkin valheellista propagandaa, se ei voi perustella ensin mainitun kansanryhmän toimintaa. Asiaa on kuitenkin vaikeaa argumentoida tältä pohjalta keskustelussa, koska varsin todennäköisesti toinen osapuoli pitää naurettavana koko asiaperustan kyseenalaistamista. Ja silti kaikki johtuu vain siitä, että valtamedia ilmaisee asian yksimielisesti näin, asiasta keskustellaan vähemmän tiedostavien ihmisten kesken tältä pohjalta ja lopputuloksena "tavallinen kadunmieskin jo tietää" asian olevan näin.

Maailmankuvan pyramidihuijaus ei saa edetä yhtään pidemmälle. Jokaisen on ymmärrettävä oikeasti ajatella, mistä milloinkin on kysymys. Emme voi vain niellä sitä, että "Venäjä / Puuttini on sellainen", "Syriza / Kreikan hallitus on sellainen" tai "muslimit / muslimijohtajat ovat sellaisia". Eivät he ole, ei se ole. Meille syötetään propagandaa kaikista tuuteista. Meille tarjotaan maailmankuvaa, joka on valmiiksi designattu miellyttämään vallanpitäjiä, jotka tällä tavoin vahvistavat valtaansa ja joita emme oikeasti ole koskaan halunneet valtaan. Siis pääomapiirejä.

Kieltäydy sosiaalisesta mediasta

Myönnämme sitä tai emme, leijonanosa nk. kriittisten kansalaisten kommunikoinnista sosiaalisessa mediassa on kielteisiä reaktioita joihinkin yhteiskunnallisiin, poliittisiin tai kulttuurisiin asioihin. Joka suunnasta tulee jatkuvasti ihmisten inhonsekaisia linkityksiä tai kannanottoja liittyen asiaan, joka koetaan kielteisenä ja vastustettavana. Tai sitten sosiaalisen median käyttäjä A esittää näkemyksen tai linkittää artikkelin, jota hän pitää erityisen hyvänä, ja käyttäjät B ja C reagoivat siihen kielteisesti.

Kun sosiaaliseen mediaan ottaa etäisyyttä, saattaa yllättyä siitä, kuinka erilaiseksi oma ajatusmaailma nopeasti muuttuu. Yhtäkkiä mieleen tulevat asiat eivät olekaan kielteisiä reaktioita – tai ylipäänsä reaktioita – joidenkin toisten ihmisten sanomisiin tai tekemisiin. Sen sijaan mieli alkaa käsitellä "puhtaita" asioita. Hyvin usein ne liittyvät omaan elämään, omiin tarpeisiin, tai vaikka läheisen ja rakkaan ihmisen elämään ja tarpeisiin. Jälkimmäisessä tapauksessa omat ajatukset voivat toki yhä olla usein reaktioita toisen ihmisen sanomisiin tai tekemisiin, mutta nyt sentään on kyseessä oikeasti läheinen ja rakas ihminen. Sosiaalisen median tuttavuudet sen sijaan tapaavat olla vähän kuin ryyppykaverit: yhdessä ryypättäessä he tuntuvat parhailta ystäviltä, mutta kun ryyppäämisen lopettaa, heitä ei kiinnosta enää tippaakaan.

Jos sosiaalisesta mediasta irtautuneen ihmisen mieli yhä käsittelee "yleisiä" kysymyksiä, voi tapahtua, että ne kysymykset liittyvät entistä harvemmin politiikkaan tai edes yhteiskuntaan. Sen sijaan huomio saa rauhassa kohdistua ympäristöön (luontoon tai rakennettuun ympäristöön), säähän, ääniin (musiikki mukaan lukien) sekä ympäröiviin ihmisiin ihmisinä eikä sosiaalisten roolien täyttäjinä. Ylipäänsä suoria aistimuksia miettii enemmän, kun ei jokin sosiaalinen ja inhimillinen asia jatkuvasti vaivaa; sosiaalisesta mediasta irtautuminen on omiaan vähentämään vaivaavia asioita. Välillä voi pohdiskella kulttuuria – yhteiskuntaakin – mutta jossain vaiheessa ehkä huomaa ajattelevansa enemmän, miten asiat omasta mielestä ovat tai miten niiden pitäisi olla, kuin sitä kuinka väärässä joku toinen on niistä asioista ja kuinka typeriä kaikkien niin ajattelevien ihmisten täytyy olla.

Mukanaoloa sosiaalisessa mediassa on helppo perustella – tautofonisesti – sosiaalisuudella. Näin 2010-luvulla meidän on huomattava, että nettisosiaalisuus on yhä maailmassamme varsin uusi ja tuore asia, jota ymmärretään huonosti. Teknologiamyönteisen aikakauden lapsina olemme oppineet ajattelemaan, että nettisosiaalisuus on aitoa sosiaalisuutta siinä missä luonnossa – "livenä" – tapahtuva sosiaalisuus. Jossain mielessä tämä pitää varmasti paikkaansa. Emme kuitenkaan ymmärrä kovin hyvin niitä asioita, jotka tekevät kasvokkain kohtaamisesta ihan eritasoista kuin netissä "kohtaaminen". Ensimmäisessä tilaisuudessa on läsnä inhimillinen ihminen, ei pelkkä mielipide- ja näkökulma-automaatti. Reagoimme silloin esitettyihin asioihin väistämättä eri tavalla – mieleni tekisi sanoa "luonnollisemmin". Näin ollen: jos tahdot olla sosiaalinen, tapaa ihmisiä oikeasti, näe, kuule ja haista heidät. Jos et tahdo olla sosiaalinen, nou proplem – lähde vaikka ulos luontoon, tai ota käteesi kirja tai sivellin. Kummassakin tapauksessa pärjäät oikein hyvin ilman sosiaalista mediaa.

Kieltäydy negatiivisuudesta

Otsikossa on ristiriita. Eikö kieltäytyminen ole sinänsä negatiivisuutta? Sana 'negatiivinen' suomennetaan yleensä 'kielteinen'. Toisaalta ihmistä, joka esimerkiksi kieltäytyy tappamasta itseään, vaikka häntä siihen kehotettaisiin, on paha mennä syyllistämään negatiivisuudesta. Tämä harha kuitenkin esiintyy lievemmässä muodossa nykymaailman ajatusmalleissa. Kaikenlaiset kokoomuslaiset ovat levittävinään positiivisuutta ja nimittelevät negatiivisiksi ihmisiä, jotka eivät ole riemusta kiljuen hyppäämässä heidän kelkkaansa. Mikä vielä pahempaa, ihmisillä on taipumus reagoida myötäillen tällaista nimittelyä. Yhdet hyvää tarkoittavat liberaalisti ajattelevat ihmiset ottavat tosissaan väitteen kieltäytymisen yksipuolisesta negatiivisuusluonteesta, eivät tahdo olla negatiivisia ihmisiä ja hyväksyvät kokoomuspositiivisuuden asteittain. Toiset hyvää tarkoittavat radikaalisti ajattelevat ihmiset ottavat yhtä tosissaan väitteen kieltäytymisen yksipuolisesta negatiivisuusluonteesta, eivät tahdo hyväksyä kokoomuspositiivisuutta ja näin ollen linnoittautuvat negatiivisuuteen levittäen sitä kaikkialla yhteiskunnassa.

Mikä kokoomuslaisessa positiivisuudessa sitten mättää? Mikä mättää edistyksessä, joka on pohjimmiltaan taantumusta, ja palvelujen parantamisessa, joka on oikeasti heikentämistä? Samalla tavoin kuin jälkimmäisissä esimerkeissä kansalle puhutaan yhtä, mutta annetaan toista, myös kokoomuslainen positiivisuus on positiivista vain retoriikan tasolla. Niin Alexander Stubbin tapaisilla poliitikoilla kuin lukemattomilla bisnesjohtajilla esiintyy sama paljon puhuva ilmiö: hymyillään leveästi, kunnes haastattelija tai toinen neuvotteluosapuoli lausuu epämiellyttävän totuuden. Sen myötä kokoomuslaisen hymy jähmettyy hyytävästi kasvoille. Tarkkasilmäiselle katsojalle paljastuu sekunnissa, että kokoomuslainen hymy on alun perinkin epäaitoa, feikkiä. Sen taustalle voi kätkeytyä irvistyksiä, murhaavia katseita, ylenkatseita ja välinpitämättömyyttä; se kaikki feikataan. Samalla tavoin epäaidon positiivisuuden taustalla voi olla niin kielteisiä ajatuksia, ettei niitä esiinny edes negatiivisuuteen linnoittautuvilla radikaaleilla. Avoin negatiivisuus on kaikkien nähtävissä ja punnittavissa, mutta positiivisuudeksi verhoillun negatiivisuuden potentiaalinen määrä on rajaton.

Yllä olevan seurauksena ymmärrämme, että meille syötetään kahta vaihtoehtoista mallia, joista kumpikin on pohjimmiltaan negatiivisuutta. Tämän keskelle on syötettävä kolmas vapauttava malli, jonka sisältö kuuluu: kieltäydy molemmista! Anna sen sijaan tilaa uudelle, omalle, luonnolliselle positiivisuudelle, joka ei vääristä myönteisiksi asioita, jotka ovat kielteisiä niiden kohteina oleville ihmisille ja muille elollisille. Anna siis positiivisuuden perustua asioihin, jotka ovat oikeasti ja kokonaisvaltaisesti myönteisiä. Edistä elämässäsi toivoa, viisasta luottamusta, syvällistä ymmärtämistä ja ripustautumatonta rakkautta. Ylläpidä sitä tietoisuutta ja uskoa, että meistä on yhdessä ja erikseen paljon parempaan kuin nykytodellisuus, johon meidät on huijattu elämään. Heitä hyvästit kyynisyydelle ja heittäydy parantamaan maailmaa syleilemällä sitä!

Radikaalipiirien negatiivisuus sopii vallanpitäjille, sillä he tietävät, ettei negatiivisuus ole ihmisen perusluonteen mukaista. Positiivisuuden luonnollinen lähtökohta on, että elämä pyrkii säilyttämään elämää. Niinpä negatiivisuus ja ryppyotsaisuus eivät koskaan vedä ns. kritiikittömiä massoja puoleensa niin kuin kunnon positiivisuus ja leveä hymy. Mutta aivan yhtä hyvin vallanpitäjille sopii, että aito, elämää ja ihmisyyttä eteenpäin vievä positiivisuus korvataan latistavalla feikkailulla, jonka taakse kätkeytyy elämää taannuttavia ja tuhoavia pyrkimyksiä. Nyt on kieltäydyttävä molemmista! Meidän on luotava tilalle uusi radikaali positiivisuus, jonka näennäispositiiviset kokoomuspiirit taatusti pyrkivät tavalla tai toisella kieltämään. Niin pyrkivät ensin avoimen negatiiviset radikaalipiiritkin. Mutta maailma muuttuu! Radikaali positiivisuus voi muuttaa maailman.

Kieltäydy koko lehdestä, älä vain typerimpien juttujen linkityksestä

Kaikki kai me tiedämme sen ilmiön sosiaalisessa mediassa. HS, IS, IL, AL, TS tai jokin vastaava jättilehti on julkaissut muka pätevän jutun, jota linkittää joka toinen itsensä ja toisensa vakavasti ottava keskustelija. Sitten sama lehti julkaisee valheellisen, puolueellisen, naurettavan, irvokkaan tai suorastaan ihmisvihamielisen jutun. Nämä keskustelijat julistavat kilpaa – ymmärrettävästi – kuinka kamala tämä kyseinen juttu on. Joissakin tapauksissa virtuaaliseksi sylkykupiksi otetaan jutun kirjoittanut toimittaja. Mutta yhä puuttuu ymmärrystä sen oivaltamiseen, että kökköjuttujen takana on ensisijaisesti ne julkaiseva lehti – eikä asiaa muuta se, että sama lehti julkaisee joskus muka päteviäkin juttuja.

Yhdet "tiedostavat" sosiaalisen median käyttäjät linkittävät kamalimpia juttuhirvityksiä saadakseen aikaan keskustelua siitä, kuinka irvokas tai valheellinen kyseinen juttu on. Valitettavasti tämä lisää jutun klikkauksien määrää, nostaa sen "luetuimpien" listan kärkeen ja luo vaikutelman, että sellainen juuri kiinnostaa lukijoita – niinpä samaa on julkaistava lisää. Ne toimittajat, joilla on oikeasti vaikutusvaltaa, eivät myöskään osallistu jutun asiasisällöstä käytävään keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Silloin tällöin on käynyt niin, että jutun saama laaja, voimakas ja perusteltu negatiivinen palaute on johtanut jutun poistamiseen netistä. Hyvin mahdollisesti se on kuitenkin ehditty jo painaa paperiversioon – eivätkä samansävyiset jutut lopu yhden jutun poistamiseen, vaikka moni niin luulottelee uskoen demokratian voimaan. Voimme myös olla varmoja, että todella tärkeitä (ts. poliittisia) artikkeleita ei poistettaisi edes suurimittaisen kritiikin perusteella.

Toiset "tiedostavat" sosiaalisen median käyttäjät ymmärtävät, että paskan linkittäminen tuo vain lisää paskaa maailmaan ja kieltäytyvät sietämättömien juttujen levityksestä. Hyvä niin, mutta heidänkin on hyväksyttävä tosiasia: varminta on kieltäytyä koko lehdestä. Monelle meistä tulee HS, AL, TS tai Kaleva tilattuna kotiin. Toiset ostavat IS:n, IL:n, joskus myös HS:n kaupasta tai kioskilta. Kolmannet lukevat lehtensä lounas- tai kahvitauolla. Neljännet eivät lue paperilehtiä, vaan lukevat lehtijuttuja säännöllisesti netistä – joidenkin sanomalehtien (kuten HS:n) tapauksessa vieläpä maksavat siitä. Todennäköisesti kaikkiin näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset linkittävät lehtijuttuja sosiaalisessa mediassa. Lehdissä saattaa olla yksittäisiä muka päteviä juttuja tai muuta kiinnostavaa asiasisältöä, mutta juuri niiden avulla meille myydään myös valheelliset, puolueelliset, naurettavat, irvokkaat ja suorastaan ihmisvihamieliset jutut. Politiikalla myydään julkkisjuoruja ja julkkisjuoruilla politiikkaa; kulttuurisivuilla, asuntoilmoituksilla ja sarjakuvilla myydään sekä julkkisjuoruja että politiikkaa. Emme voi välttyä kökkösisällöltä, jos tartumme lehteen (joko kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti) sen "paremman" sisällön johdattelemina.

Jos kieltäydymme lehden tilaamisesta, ostamisesta, sisällöstä maksamisesta ja jopa sen juttujen linkittämisestä, lehti ei saa rahojamme eikä edes todisteita siitä, että sitä luetaan. Sen myötä vetäytyvät mainostajat, minkä myötä lehti ei saa niidenkään rahoja eikä viime kädessä tule enää toimeen. Niinpä se voi vain lakkauttaa itsensä – ellei valtiovalta riennä apuun pelastamaan niin kuin sitä iänikuista Talvivaaraa. Vielä tärkeämpää kuitenkin on, ettemme ylipäänsä lue yhtään näiden kökkömedioiden juttuja, emme paperilta emmekä netistä. Vaikka vain etsisimme kulttuurisivuja, asuntoilmoituksia tai sarjakuvia, avaamme printtilehden ensin vahingossa väärältä kohdalta tai samalle aukeamalle toivotun sisällön kanssa on eksynyt aivan muutakin. Näemme kökköotsikoita, ehkä vain vilaukselta, mutta sekin syöpyy alitajuntaamme ja muokkaa maailmankuvaamme. Samalla tavoin yksittäisen kiinnostavan jutun lukeminen netistä tuo silmiimme myös uusimpien tai luetuimpien artikkelien otsikkolistan – ja sekin vaikuttaa meihin, vaikkemme edes tiedostaisi sitä. Tällä menetelmällä kasvamme hyväksymään kaiken sen valheellisen, puolueellisen, naurettavan, irvokkaan ja suorastaan ihmisvihamielisen, mitä paskamediat suoltavat, vain siksi että meidän on muka saatava pitää se pätevämpi ja kiinnostavampi materiaali. Se on aivopesua. Siitä on kieltäydyttävä, kokonaan.

Kieltäydy valtavirtafestareista

Kun nyt kesä 2014 osoittaa väkisinkin päättymisen merkkejä, on syytä luoda katsaus kesäfestareiden tarjontaan. Lyhyesti sanoen: aina sitä samaa. Toinen toistaan erikoisemmat ja eksoottisemmat kesätapahtumat, joista Suomen kesä aikoinaan tunnettiin, alkavat jäädä kakkoseksi jyräävän valtavirtameiningin rinnalla. Useimmissa pitäjissä on 1) oma pop-, rock- tai iskelmäfestari, jolla esiintyy radiosta ja muusta mediasta tuttuja artisteja sekä mahdollisesti heitä nolosti apinoiva paikallinen artisti, tai 2) jokin muu tapahtuma, jonka yhteydessä esiintyy joku radiosta ja muusta mediasta tuttu artisti sekä mahdollisesti samaa tyyliä nolosti apinoiva paikallinen artisti. Jotkut tapahtumat, kuten Tammerfest Tampereella, jopa markkinoivat itseään esiintyjien tuttuudella. Tämä ei liene kovin järkevää, sillä samoihin esiintyjiin törmää kaikkialla Suomen kesässä – mutta mitäpä valtavirtaihminen omalta valtavirtaisuudeltaan näkisi.

Radiosta ja muusta mediasta tutut artistit kuulostavat myös paljon toisiltaan. Ei aina ole väliksi, onko kysymys pop-, rock- tai iskelmäfestareista, sillä iskelmäartistien musiikki on melko poppia, pop-artistien musiikki melko rockia ja rock-artistien musiikki melko iskelmää. Lisäksi iskelmäfestareilla esiintyy todennäköisesti joku rocktähti, popfestareilla iskelmätähti, ja rockfestareillahan sitä riittääkin poptähtiä. Radiossa kaikki nämä tunnistaa valtavirtasoundista, joka on tuotettu samanlaisilla äänitys-, miksaus- ja masterointilaitteistoilla ja -ohjelmistoilla. Valitettavasti tämä jo sinänsä masentava yhdenmukaisuus siirretään artistien mukana myös lavoille. Paitsi suurimmilla festareilla, myös pikkukuntien omissa tapahtumissa alkavat laitteistot ja niiden mukana soundit olla "kuin suoraan levyltä". Niinpä pop-, rock- ja iskelmäartistit kuulostavat myös festareilla keskenään samalta. Räppärit eivät tietenkään kuulosta ihan samalta, koska he räppäävät ja heidän säestyksensä on usein toteutettu varsin erilaisin menetelmin, mutta kun päästään laulettuun kertosäkeeseen, sekin on melkoista valtavirtapoppia, -rockia ja -iskelmää.

Musiikin ohella kaikki muukin festareilla on tuttua eli aina sitä samaa. Lava on suojattu mustalla pressulla. Sponsoreiden nimet ovat hyvin näkyvillä, ja niihin kuuluu todennäköisesti jokin suomalainen radiokanava. Anniskelualue tai kaljateltta on kyhätty joko vasempaan tai oikeaan laitaan. Muutakin myyntiä löytyy – mahdollisesti alueen takasivustalta tai ainakin läheltä sisääntuloporttia. Kesätapahtumissa, jotka eivät ole varsinaisia festareita, myydään aina makkaraa ja metrilakuja. Niistäkin löytyy usein kaljanmyyntialue ja se sijaitsee samoin kuin millä hyvänsä festareilla. Yleisökin näyttää samalta, ei ehkä keskenään, mutta kokonaisuutena. Oikutteleva sää vaikuttaa yleisön ulkonäköön enemmän kuin erot yleisöjen maussa, iässä ja sosiaaliryhmässä.

Valtamedialle ei ole olemassakaan muita kesätapahtumia kuin valtavirtatapahtumat. Esimerkiksi eräs Ylen toimittaja twiittasi loppukesällä, ettei Suomessa ole yhtään kesätapahtumaa, jossa ei myydä metrilakuja. Itse tietysti hämmennyin, koska olen toukokuusta nyt syyskuuhun asti laukannut satunnaisesti tapahtumissa, joissa ei myydä yhtään mitään tai joiden myynti on itse väkerrettyä käsityötä ja syötävää. Valtamedia ei uutisoi sellaisista kesätapahtumista, joten niitä ei ole olemassakaan tai niitä ei lasketa "tapahtumiksi". Samalla tavoin pieniä, vaihtoehtoisia musiikkifestareita ei lasketa ollenkaan kesäfestareiksi, vaikka niitä järjestetään ja vieläpä keskellä kesää, sillä ne eivät edusta valtavirtaa eikä niistä uutisoida. Näissä festareissa ja kesätapahtumissa on pienuuden lisäksi "vikana" se, ettei niillä ole sponsoreita 1) median joukossa, minkä myötä valtamedian hyvät veljet eivät pääse pönkittämään toisiaan, 2) isojen bisnesfirmojen joukossa, minkä myötä valtamedia ei pääse vastavuoroisesti "sponsoroimaan" omia rahoittajiaan tai niiden yleisiä etuja.

Nykyisissä yhteiskuntaoloissa on vain yksi tie edellä mainitun masentavan yhdenmukaisuuden ja sen taustalle kätkeytyvän korruption purkamiseen: kieltäytyminen. Vaikka tykkäisimmekin silloin tällöin kuunnella jotakuta valtavirtafestareilla esiintyvää artistia, vaikka metrilaku olisikin hyvää ja vaikka olisikin kiva kokoontua isommilla porukoilla massajuhliin, meidän on parasta malttaa mielemme, sillä muuten tilanne pahenee pahenemistaan. Esimerkiksi musiikkiartistit, jotka eivät kuulosta eivätkä halua kuulostaa samalta kuin valtavirta-artistit, eivät saa tilaisuutta muutoin kuin pikkutapahtumissa. Heitä buukkaavat harvoin edes ravintolat, eikä kauniin Suomen kesän aikana pidäkään joutua menemään ravintolaan kuullakseen valtavirrasta poikkeavaa livemusiikkia. Tuloksena voi olla, että valtavirrasta poikkeavia artisteja kuulee vain olohuoneissa ja treenikämpillä – eikä valtavirta muutu lainkaan, koska uusi musiikinkuulijasukupolvi kasvaa todellisuuteen, jossa on vain yhdenlaista valtavirtaa tai ylipäänsä musiikkia. Samalla tavoin itse festareiden todellisuus on heille alusta loppuun yhdenmukainen eikä mitään muuta ole olemassakaan.

Ei siis mennä enää Ruisrockiin, Provinssiin, Ilosaareen tai Qstockiin. Ei osallistuta Tammerfestiin eikä DBTL:ään. Ei suosita pienempiäkään tapahtumia, jos niiden esiintyjälistoilla on samoja puhkituttuja valtavirtanimiä. Kieltäydytään kerta kaikkiaan koko valtavirtameiningistä! Järjestetään niiden vastineeksi omia epäkaupallisia festareita ja tapahtumia, joissa ei ole mustalla pressulla suojattua lavaa,  ei anniskelualuetta tai kaljatelttaa, ei metrilakuja, eikä tietenkään sponsoreiden nimiä esillä (siksikin, ettei sponsoreita ole). Niillä kuullaan autenttisia esityksiä musiikista, joka ei ole aina sitä samaa eikä sinnepäinkään. Runojakin saatetaan kuulla ja teatteria nähdä, mikä ettei – kaikki on mahdollista! Vain sillä tavoin voimme purkaa sen käsittämättömän tyhjänpäiväisyyden ja korruption, joka tekee puolivahingossa kaikkensa tuhotakseen kauniin Suomen kesän ja ihmisten kulttuurisen moneuden.